maanantai 13. heinäkuuta 2009

Ekat keikat Amerikassa

Testailin tuota uutta sikariloodaa ja sita tuli naapurihuoneesta Bluesboy Jag ihmettelemaan myos. Karmea peli varsinkin tuo baritonikitarapuoli, siina on sormet ja vahvistimet kovilla kun silla yrittaa soittaa normaaleja kitarajuttuja.
Chris tuli hakemaan pilkulleen kello 3pm kuten oli sovittu. Electric Fetus on levykauppa. Sanomattakin lienee selvaa, etta ihan hirvean iso. Saastavainen bluesmies ei kuitenkaan ostanut vitosella harvinaista Neil Youngin konserttitaltiointia vuodelta 1971. Bluesboy Jag on Little Rockista Arkansasista ja esiintyi ensin. Hyva meininki, omia biiseja, omatekoinen minikokoinen nelikielinen sikarilaatikko, pattereilla toimiva yhdistetty PA/vahvistin seka matkalaukku basarina. Aito katusoitto-one-man-band siis. Mulla on iso Fenderi bassovahvistimena ja pienempi Hiwatt diskanttipuolelle. Aanta lahtee hiukka niinku hitosti ja molina herattaa aikamoista mielenkiintoa ja mika hauskinta, myos nuoremmassa pitkatukkajengissa. Baritonikaulalla en viela uskaltanut vetaa mutta shanti shanti.
Sitten mentiin Cedariin. jossa on kapakoita ja muuta kulttuuria keskittyneena. Noin ihan sunnuntai-iltapaivan ratoksi siina oli Palmersin terassilla soittamasa bandi jossa oli kitara, pesusoikkobasso, pesulauta, istuinlaatikkoperkussio ja huilu. Toisella puolella katua soitti niinikaan ulkona dixieland-orkesteri ja vieressa patiolla Bluesboy Jag veti sikariloodalla. Chris ehdotti josko minakin soittaisin ennen elokuvaa setin valkokankaan edessa kun dokumentti on sikariloodista mutta en kylla saanut itsesta irti extempore varsinkin kun elokuvien jalkeen oli viela keikka tulossa Palmersin blues-klubilla. Katsoin ne 2 blues-dokumenttia ja sen jalkeen roudattiin Palmersille, jossa esiintyi hyvin vanha kyttyraselkainen musta bluespianisti nuoren bandin saestyksella. Siihen peraan on mustiolaisen bluesmiehen melkoisen helppo nakki menna rahisemaan. Mutta kun Glenlivettia saa ilmaiseksi niin eihan tuo nyt mikaan temppu ole. HIenosti meni. Keikan jalkeen tuli awesome-amerikkalaisten lisakai oikeasti asiasta innostuneita tyyppeja juttelemaan ja kannustamaan. Mun jalkeen tuli lavalle kovatasoinen bluesrock bandi, joita taitaa olla jokaisella kadulla jokunen taalla Amerikassa. Ajoissa puoliltaoin paastiin lahtemaan hotellille, haettiin vain Bluesboyn auto varastosta, jonne se oli hinattu ja sakotettu 5 kertaa parissa tunnissa.

1 kommentti:

  1. Voi voi hui hui, Ihanalta kuulostaa. Mä olen tosi iloinen ja tyytyväinen sun puolesta. Lisää!

    VastaaPoista