tiistai 1. syyskuuta 2009

Länsi-Uusimaan artikkeli 26.8.2009

Sikarilaatikko soikoon!

Mustion bluespuutarhurin juureva soundi syntyy kaksikaulaisella
sikaribaritonilla

Elina Laiho
RAASEPORI | Tarvikkeet ovat: kaksi kuubalaista 18 sikarin laatikkoa, kaksi
biljardikeppiä, pala letkunkiristintä, pullonkorkkeja ja kitarankieliä.
Kun näihin lisätään vielä yksi bassonkieli ja osa baritonikitaraa, ovat
mustiolaisen bluesmuusikko Jukka Juholan sikarilaatikkokitaran ainekset
kasassa.
Amerikkalainen Johnny Lowbow..n kokoaman kaksikaulaisen komeuden kruunaavat
laadukkaat käsin käämitetyt mikrofonit.
– Tämä kuulostaa kokonaiselta bändiltä, koska siinä on basso mukana, kehuu
tyytyväinen soittimen omistaja.

Uusi kitara oli Juholaa lentokentällä vastassa, kun hän saapui Amerikan
kiertueensa ensimmäiselle etapille St. Pauliin heinäkuussa. Vaikka mallin
suunnittelu oli syntynyt Juholan omasta päästä, erikoisen kitaran
soittaminen ei ollutkaan aivan yksinkertaista.
– Menin keikalle heti seuraavana päivänä, mutta soitin ensimmäisenä iltana
vain toista kaulaa. Baritonikaulaa piti opetella hieman pidempään.
Amerikan kiertueesta kehkeytyi varsinaine pyhiinvaellus bluesin
syntysijoille Minneapolisista Memphisin kautta Mississippiin.
– Se oli ensimmäinen matkani Yhdysvaltoihin. Vihdoin sain toteutettua
pitkäaikaisen haaveeni.
– Oli erikoista, kun jokainen pienikin paikka oli nimeltä tuttu levyistä
ja kirjoista.
Yksi suurista elämyksistä oli Robert Belfourin neljän tunnin keikka
Clarksdalessa, vaikka bluesmestaria oli paikallisessa kapakassa kuulemassa
vain kourallinen yleisöä.
– Amerikassa ei ymmärretä minkälainen helmi blues on. Alkukantainen blues
on menossa hautaan.

Nykyblues on Juholan mielestä liian siistittyä, kylmää ja kaupallista.
Vastapainoksi sliipatulle musiikille on syntynyt vaihtoehtobluesin
suuntaus alt.blues.
– Vaihtoehtoblues tekee saman bluesille, minkä punk teki rockille. Se
vapauttaa ilmaisun. Tärkeintä ei ole tekninen osaaminen, vaan musiikki
itseilmaisun muotona, kuvailee Juhola.
Bluesmaailmassa Juhola tunnetaan nimellä Black River Bluesman.
Black river - musta joki - tarkoittaa tietenkin Mustionjokea ja noudattaa
bluesperinteitä, jossa artistin kotipaikka on nimessä mukana.

Juholan aiemmat keikkamatkat Mustiolta maailmalle ovat aiemmin kulkeneet
jopa Nepaliin saakka, Himalajan blues -festivaaleille.
Matkailu ja musiikki ovat osa Juholan yksilapsisen perheen elämäntapaa,
johon yhdistyvät luomuyrttien viljely ja vaimon Katja Juholan työskentely
kuvataiteilijana.
Vuosien kuluessa Juholat ovat jättäneet puutarhatyöstä pois kaiken
ylimääräisen.
Nyt elanto tulee kevätkauden taimimyynnistä. Vapusta juhannukseen Jukka
käy itse Tammisaaren torilla myymässä.
Kevätkauden ahkeroinnin jälkeen loppuajan vuodesta voi kiertää maailmaa ja
tehdä musiikkia.
– Tämä on paras mahdollinen lähtökohta. Taiteessa ei tarvi miettiä, miten
tämä myy.

Nyt edessä on uusien biisien tekeminen neljättä levyä varten.
Sikarilaatikkokitaralla syntyvä soundi pitäisi saada purkitettua
mahdollisimman pian, kun ilmaisu on vielä tuoretta.
Aiemmissa kokoonpanoissa ovat soittaneet mukana Pohjassa asuvat Jussi
Konttinen ja Antti Huttunen sekä serkkupoika Juha ”Kisko Kid” Lindgren.
– Seuraavat keikat soitan joko soolona, duona rumpalin kanssa tai triona,
jolloin mukana on myös huuliharpisti.
Erikoinen laatikkokitara on Suomessa melko ainutlaatuinen näky.
Periaatteen miehelle kierrätysmateriaaleista koottu soitin sopii mainiosti.
– Polttaisin sikareita, jos polttaisin, mutta lopetin tupakoinnin kymmenen
vuotta sitten, sanoo luomupuutarhuri.

lauantai 1. elokuuta 2009

Beale Street part II




Dr. Feelgood Potts at Blues Hall ja Preston Shannon at BB King's.

Riverside Hotel, Clarksdale



Tama rakennus oli aikoinaan sairaala, jossa Bessie Smith kuoli kolarin jalkeen. Hotellina se on ollut 1944 alkaen, tai ainakin herra omistaja sanoi siita asti paikkaa pyorittaneensa. Monen monituiset blues-artistit ovat pitaneet tata majapaikkanaan vuosikymmenten ajan.

Groud Zero Blues Club






Olkoonpa Ground Zero kuinka laskelmoitu ja teennainen turistikulissi hyvansa niin minusta sen ainoa vika on se, etta se sijaitsee Clarksdalessa. Missa muualla tahansa se olisi erittain hieno blues-klubi mahtavine sisustuksineen ja blues-tarjontoineen. Nyt se on hiukan paikallisten halveksima rikkaan filmitahden perustama pyydys, jossa turistibussit pysahtyvat ja beale-street-turistit kayvat ottamassa aidot blues-valokuvat. On sitte se blues koettu ja nahty katevasti. Mutta kylla tossa kuistin soffalla on kiva istuskella Southern Pecan kadessa kun on melkein sata astetta lamminta. Klubi on rakennettu entiseen isoon puuvillankasittelyhalliin eika siis ole ollut aiemmin musiikkikaytossa.

Kuvia vain. Clarksdale.







New Roxy saanee uuden mahdollisuuden: http://www.myspace.com/newroxy
Sarah's Kitchenissa maittavat lounaat.

red's








Red'sissa on aina viikonloppuisin bluesia. Kaikkien nimia en muista. Alimmissa kuvissa mennaan vankassa Hill Country-hengessa. Bandi myos saesti Mary Ann "Action" Jacksonia, jonka esiintyminen oli kerrassaan hieno. Leidilla riitti lavasateilya, aanta ja show-taitoja vaikka rapulassa olikin.

...


Ihan jokaiseen kissakalagrilliin ei itseaan kannata yrittaa tunkea.

Club 2000






Club 2000 on jukejoint, jossa lahinna sunnuntai-iltapaivisin on elavaa bluesia. Minulla oli suuri kunnia saada soittaa Mr. Tater the Music Makerin kanssa taalla. Yksin soitin muutaman biisin ja yhdessa vedettiin kaksi settia Mr. Taterin omaa matskua. Olipa kertakaikkisen hieno kokemus. Mr oli aanittamassa uutta levya ja kysyi, etta voisitko jaada ja soittaa hanen levyllaan, I like what you play! No ei voi kun seuraavana paivana oli lento Minneapolisiin. Mr Tater elaytyy esitykseensa ihan uskomattoman aidolla tavalla ni etta valilla jo ajattelee etta tuleekohan se viela takaisin ja lopettaa taman biisin joskus (vaikka ei tarvis). Aivan loistavaa.

Robert Belfour at Red's




Vanha ja perinteikas LaVene Music Center/ Red's. (Pontot kapakan edessa on grilleja)
Robert Belfour soitti yksin ja veti 2x4h on yhteensa 4 (neljan) tunnin keikan. Sanaton ja transsiin vaipunut bluesmies ei voinut kuin suu auki ihmetella etta onko mahollista. Yksi ehdottomasti parhaita blues-kokemuksia mita ylipaansa olen kokenut. Tietenkin taysin teeskentelematon jukejoint ja historiallisesti ensiarvoisen tarkea Clarksdale itessaankin vaikuttivat fiiliksiin mutta kylla Mr Belfour muutenkin myos pesi kevyesti kaikki aiemmin reissulla kuulemani legendat. Kuulemassa oli ekaa settia parisenkymmenta paikallista ja 2 paria turisteja mun lisaksi. Tokaa settia tsekattiin neljan hengen voimin kun puolen mailin paassa turistikapakka Ground Zerossa oli samaan aikaan varmaan sata blues-matkailijaa kuuntelemassa sweethomechicagoja.

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Clarksdale video

Katunakymaa Clarksdalesta. Alussa levykauppa Blues Source ja baari, iso rakennus kauempana on Ground Zero Blues Club ja tien toisella puolella ehka nakyy soitinkauppa. Aavekaupunki, kuten blues-kauppias Gary tuossa lopussa tarinansa aloittaa. Kaupungin keskusta on enimmakseen autioita taloja ja lopettaneita liikehuoneistoja. Erilaisia jukejointin tyyppisia paikkoja on puolisen tusinaa plus sitten tuo iso Ground Zero.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Well well well

Kotiin lahdossa nyt. Kirjoitan Mississippi-raportin ja -kuvat viikonloppuna kotoa. Taalla se nyt ei onnistunut. Nahdaan lauantaina Faces-festareilla rantalavalla klo 14.30 tietaakseni on keikka Antti "Bad Mood Hudson" Huttusen kanssa.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Deep Blues




Deep Blues festareilta kahdelta eri keikalta. Kuvat otti Muttbucket. Huuliharpussa Hurricane Harold ja rummuissa Livia Dirty Trainload.

Clarksdale, Mississippi

Kirjoitan raporttia kun paasen takaisin Memphisiin, taalta se ei ole kovin helppoa. Nyt on nahty jukejointteja ja mm Robert Belfour (at Red's), Mary Ann Action Jackson ja monta muuta ja soitin kaksi pitkaa settia Mr Tater The Music Makerin kanssa juke jointissa nimelta Club 2000. Tietokoneaika loppuu ny

perjantai 24. heinäkuuta 2009

From Memphis to Clarksdale

I woke up early this morning, went down to the station with my guitar and my suitcase in my hand. Took that Greyhound bus all the way down South that highway 61 to Clarksdale, Mississippi. The mean ol' Greyhound-man left me standin' at the crossroads way out in the cottonfields. Had to flag a ride and take me down to that good ol' juke joint.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Poplar Lounge, Memphis, Tennessee





"The World Famous Poplar Lounge", jossa kuulemma tahdet hengaavat ja aika polyinen paikka olikin. Aika kaukana on Beale Streetin "Juke Jointin" maailma naista mestoista. Vedin yksin kolmen vartin setin. Hyvin meni ja hengissa hotelliin. (Huom. kuvassa mahtavasoundinen Sovtek-styrkkari!)

kuvia





Robert Cage, Black Diamond Heavies, Elmo Williams lavalla ja virittamassa.

Deep Blues-kuvia viela






Washboard Jackson, Purgatory Hill, Kent Burnside, Rev. K M Williams ja Honkeyfinger. Jaa, paitsi etta tulivat tuohon painvastaisessa jarjestyksessa.

Xanadu Books & Music, Memphis



Johnnyn kaupassa oli taa Kay. Johnny sanoi, etta Big Joe Williamsin 9-kielinen viritelma oli tallainen. 800$, en ostanut. Kaupassa oli kaikkea mielenkiintoista.