Kuvia keikoilta. Oct 2015

Juttu Länsi-Uusimaa-lehdessä. Lokakuu 2015

Raaseporin bluesmiehet

juurimusiikin sydänmailla

´Porukka tunsi laulut ja moshasi innoissaan´

Kai Jauhiainen

Raaseporilainen bluesduo Black River Bluesman & Bad Mood Hudson teki lokakuussa kahdeksan keikan kiertueen Yhdysvaltoihin bluesin sydänmaille. Paras keikka oli Alabamassa Florencessa.

-Siellä oli nuorta jengiä, joka tunsi meidän biisit, lauloi mukana ja moshasi innoissaan. Kyllä siinä tuli itku kurkkuun. Oli komeaa. Bluesfanithan ovat usein 50-60-vuotiaita äijiä.

Näin muistelee vajaan kahden viikon mittaista Amerikan matkaa Mustiolla asuva kitaristi Jukka Juhola. Matkakumppanina olivat Pohjan Bollstassa asuvat rumpali Antti Huttunen ja hänen vaimonsa Hanna Huttunen. 

-Onhan se ihan huikea juttu, että pääsee tuollaiselle kiertueelle, hehkuu Antti Huttunen.

Jukka Juhola ja Huttuset lensivät Suomesta Memphikseen. Vaikka Memphis on tunnettu musiikkikaupunki, näki kolmikko siitä vain lentokentän. Ensimmäinen keikka oli Nashvillessä Tennesseessä.

-Nashvillessä me soitettiin indieyhtiön klubilla. Se oli pieni pettymys. Mesta oli hyvä ja vähän epämääräisellä alueella, mutta äänimies oli huono. Lavasoundeja ei saatu kohdalleen. Se on harvinaista maassa, jossa nämä asiat hoidetaan hyvin ammattimaisesti, kertoo Juhola. Yleisö kuuli kyllä musiikin kunnolla.

Sieltä jatkettiin Alabamaan. Duo heitti keikat Birminghamissa ja Florencessa.

-Birminghamin keikka oli sunnuntai-iltana. Klubi oli rähjäisellä alueella ja sakki oli epämääräistä, mutta sunnuntai-illasta huolimatta väkeä tuli kivasti ja me tehtiin hyvä veto, kertoo Juhola.

Florencessa oli paras vastaanotto ja muutenkin Florencen Fame-studiot Muscle Shoalsissa ovat bluesmiesten Mekka.

Loput keikoista olivat Mississipissä. Ensimmäinen Mississipin keikka oli Holly Springsissä legendaarisessa Junior's Juke Jointissa. Clarksdalessa keikkoja oli yhteensä kolme kolmella eri estradilla. Yksi keikka heitettiin Shacksdalessa.

Tutuksi tuli myös bluesturisteille rakennettu Shack Up Inn.

-Shack Up Inn on entisellä Hopson plantaasilla, jossa on bluesturisteille hotelli ja vähän kaikkea.

Mississippissä Black River Bluesman & Bad Mood Hudson kuuluivat Deep Blues Festivalin ohjelmaan. Jokavuotinen festivaali kokoaa rosoisen bluesin nimiä yhteen. Festivaali ei keskity siloteltuun mainstreambluesiin, vaan lavalle pääsevät  yhtyeet, joiden otteessa on punkkia ja psykobillyä. Vastapainoksi festivaalilla on myös vanhoja bluesäijiä.

Jukka Juhola on diggaillut bluesia 1970-luvulta lähtien. Nyt miehelle kelpaa bluesin koko kirjo, mutta aina ei niin ole ollut.

-Olin minäkin aikoinaan oikea bluespuritanisti. Joku B.B.King oli minulle liian kaupallista, muistelee Juhola.

Juhola soittaa Black River Bluesman & Bad Mood Hudsonissa sikarilaatikkokitaraa, joka syntyi aikoinaan puuvillaplantaaseilla. Koppana on puinen sikarilaatikko ja kaula on tehty kahdesta luudanvarresta. Ne tykötarpeet kun köyhä orjakin sai haltuunsa.  Sokerilaatikkokitaraa soitetaan slide-kitarana metalliputkella, sillä siinä ei ole otelautaa johon sormet asettaa.

-Siitä on raaka, rosoinen soundi.

Reissussa sattuu ja tapahtuu. Rumpali Antti Huttuselle tuli Deep Blues Festivalilla ylimääräinen improvisaatiokeikka. One Hand Dan-niminen amerikkalainen blueskitaristi kysyi edeltävänä päivänä Huttuselta lähtisikö tämä hänen rumpalikseen. Keikka alkoi kello 23.30 ja Huttunen päätti mennä. Ihan sattumalta ei Dan ollut lempinimeään saanut, sillä miehen toinen käsi oli surkastunut ja siitä puuttui sormia. Se ei soittoa haitannut.

-Dan antoi minulle pieniä merkkejä. Aika suoraa rokkia se oli.

Isoin yllätys tuli keikan jälkeen.

-Soittaessa valot tulivat päin silmiä. Kuulin yleisön mekastusta, mutta en nähnyt paljonko väkeä oli. Sitten tuli tippiä, en tiennyt että se on siellä tapana. Povitaskut olivat täynnä dollareita. Ei nyt satoja dollareita, mutta kyllä niillä muutaman oluen sai, nauraa Huttunen.

Black River Bluesman & Bad Mood Hudson on parhaillaan tekemässä uutta levyä. Levy ilmestyy talvella, sopivasti piristämään talven pimeyttä.

Bändiä löytää myös youtubesta. Kunnon bluesväänttöä löytyy hakemalla youtubesta seuraava revitys: Black River Bluesman & Bad Mood Hudson: Chicken in the Watch

-----------------

Deep Blues

Festival juhlii

vaihtoehto-

bluesilla

Deep Blues Festival järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2007 18 bändin voimalla. Linjana oli alusta alkaen vaihtoehtoinen outsider blues, johon  kategoriaan Black River Bluesman & Bad Mood Hudson sopii mainiosti.

Vuosien varrella festivaalilla on soittanut satoja yhtyeitä.

Nyt festivaalin jatkuminen on vaakalaudalla, sillä järjestäjä Chris Johnsson on ilmoittanut, että taloudelliset realiteetit eivät salli jatkamista.

-Olihan siellä vähän haikea tunnelma, kertoo Jukka Juhola.

Florence 10.10.2015

Nyt on matkustettu ensin illalla saavuimme Memphisiin, jossa aamulla vuokrasimme auton. Mentiin Xanaduun, soitin- ja kirjakauppaan, missä Lowebow't syntyvät. Lainasin Johnnylta baritoni-Lowebow'n ja Andy osti komean Hill Harp-Lowebow'n. Saatiin myös lainaksi pellit, ständit ja palli. Oli mukava taas tavata Bev ja John.
Lämmintä on 30 astetta.
Ajettiin siitä sitten Tennesseen maisemissa Nashvilleen, 300km. Ja keikalle. fooBAR.too on esimerkillinen rock-klubi. Lava, PA, äänimies ja valot. Alue on aika arvaamatonta eikä siellä pidä hengailla pimeällä. Keikka oli hyvä mutta äänimies ei. Lavasaundi saa nolla pistettä, mikä vaikuttaa aina soittoon, lauluun ja fiilikseen. Ulosmennyt saundi oli kuitenkin ollut kuulemma hyvä ja monet tulivat kehumaan. "Mahtavaa, että kuulee ja näkee jotain uutta ja erilaista kuin joka ilta muuten."
Aamulla Alabamaan. Huntsville. Oltiin saatu viesti, että ei saada käyttää toisten bändien backlinea. Ystävät mobilisoivat hankintakampanjan ja päivän mittaan kaikki kamat olisivatkin olleet kasassa mutta en saanut järjestäjältä ajoissa vastausta ja keikka jäi väliin. Huilauspäiväkin on hyvä.
Aamulla Florenceen 100km.Kolmas kerta täällä. Hienoa tulla takaisin varsinkin kun tietää, että olemme tosuiaankin odotettu bändi täällä. Ja rokkimesta on parhaasta päästä. Lisäksi se on sama paikka, missä alkuperäinen Fame-studio oli ennen kuin se muutti Tennessee-joen toiselle puolelle. Bäkkärillä on isoja mustavalkoisia valokuvasuurennoksia kuuluisista muusikoista.

fooBAR.too Nashville, Tennessee 8.10.2015

 Paperwork too must be done.

8.10.2015 fooBAR.too on rokkiklubi Nashvillessä. Aina on ilo soittaa kun on soittamiseen tarkoitettu mesta.

Xanadu Books & Music, Memphis Tennessee

Tour Deep South USA 2015

Kiertueohjelma:
- Wed 7th: arrive in Memphis
- Thu 8th: Palaver Thursday, Foobar.too, Nashville, Tennessee
- Fri 9th: Maggie Meyers, Huntsville, Alabama
- Sat 10th: 116 Mobile, Muscle Shoals, Alabama
- Sun 11th: The Nick Rocks, Birmingham, Alabama
- Wed 14th: Junior's Juke Joint #2, Holly Springs, Mississippi
- Thu 15th: Norwood's Front Porch, Shacksdale, Mississippi
- Thu 15th: Juke Joint Chapel, Deep Blues festival main stage, Clarksdale, Mississippi
- Fri 16: Hambone Gallery, Downtown Clarksdale, Ms
- Sat 17th: Shacksdale Lowebow Stage, Clarksdale, Ms
- Sun 18th: Deep Blues Festival, venue tbc
- Mon 19th: Leaving for Europe from Memphis

Helsinki-Vantaa 14.10.2014

Memphis

Memphisin Beale Streetillä King's Palacessa meillä oli kaksi keikkaa perättäisinä iltoina. Ne olivat osa International Blues Chellengea ja sen karsinnat. Solo/duo-sarjassa oli noin 80-90 esiintyjää emmekä me päässeet jatkoon. Meidän soittomesta oli varmasti Beale Streetin huonoin. Ruokaravintola, trubaduuri-PA ja volyymit ykkösellä. Esim. Blues Hallissa sai vetää täysillä. Finaalissa oli 8 aktia ja mielestäni oltaisiin sovittu siihen joukkoon muuten paitsi ei sovinnaisuuden ja perinnekunnioituksen (tuomarien mielestä siis, luulen) perusteella. Bändisarjan 8 bändiä oli kyllä kovia; varsinkin amerikkalaistyyliset lavashowt olivat sitä luokkaa, että siihen sarjaan on turha Euroopasta mitään bändiä lähettää. Soittotaidon ohella esiintymistaito tuntui painavan paljon valinnoissa. Loppupeleissä ei ollut yhtään eurooppalaista bändiä eikä soolo/duoa.
Perjantaina meillä oli vielä show suorassa lähetyksessä DittyTV:n studiolla. Hieman jäykkää oli esiintyä ilman yleisöä studiossa isojen kamerojen rullaillessa jokapuolella. Joka biisin välissä oli lyhyt haastattelukin vielä.. Olin kutsunut John Lowen kertomaáan hänen tekemistään Lowebow-kitaroista. Hänen lyhyt haastattelunsakin mahtui 45 minuuttiin. Saadaan myöhemmin erilaista materiaalia sessiosta. Äänimieskin tykkäsi kovasti meidän meiningistä ja hän sentään on äänittänyt Jack Whitea....

Gig review

Posted by admin on January 22, 2014 JOURNAL | Tags: 116 mobile, journal, the shoals |

Last Saturday Black River Bluesman joined the Shoals’ very own Gnarly Charlies and Red Mouth with While the Ship Sinks for a night full of music and merriment at 116 E Mobile. The chemistry between each performer and the crowd was indescribable. Everyone, including myself, just wanted to dance the night (and all my current worries) away.

Red Mouth opened the show with his feet tapping and hand-clapping southern blues tunes. If there’s one thing Red Mouth will give you, it is one hell of a show. While watching Red Mouth perform I cannot help but be enchanted with how he embraces the audience. Of course it’s partially because he left the stage and is standing in the middle of the crowd singing directly to me – but it’s also that his songs are an actual story told by ole Red Mouth himself.

Next up was Black River Bluesman. As they step onto the stage wearing similar black suits that are embroidered with jewels and flowers, you’re quite unsure as to what you are about to witness. But I feared nothing and was thrilled to embark into the unknown with them. The two men of this duo are Jukka and Andy, who are from Finland. Jukka plays handmade cigar box guitars, which produce an extremely tight sound, while soothing each individual soul with his own soulful voice. Andy carries Jukka with a steady beat on drums as he hits the harmony perfectly.

The Gnarly Charlies closed out the night with their surfer-groove-meets-pure-rocknroll song “Fever”. The Charlies hail from the Shoals, so they have quite a following to every show in the area. They are: Brett Burgess (Vocals and Guitar), Brady Gomillion (Bass), Kyle Bragwell (Guitar), and Quinn Stanphill (drums). I have the pleasure of calling the Gnarly Charlies my good friends. And I can say that each of the guys carry their own sense of ‘gnarly’ on and off stage. Brett lures you into each verse, Brady grooves like no other with his bass, Kyle jams so hard to each song as if he’s never played it before, and Quinn beats the shit out of his drums (in a good way), all while sporting a goofy grin.

If you have yet to see a show at 116 E Mobile, you are missing out. But never fear – this upcoming Saturday is your chance. Southern Illinois’ Whistle Pigs will be playing alongside Grace and Tony and While the Ship Sinks. Interested in more upcoming shows? Check out the tumblr here.

- Catherine Counts. January 2014. -

Autoajelua Amerikassa

Vuokrasimme auton Memphisistä perjantaina 17.1. ja ajelimme kolmen osavaltion reitin: Huntsville, Alabama, Florence, Alabama, Tupelo, Mississippi ja vielä takaisin Memphis, Tennessee 21.1. tiistaina. Matkaa tuli yhteensä 490 mailia, siis jotain 800 km? Helppo täällä on ajella kun koko maan olemassaolo perustuu autoiluun, eikä ilman tule toimeen laisinkaan. Noissa maaseutukaupungeissa ei näe edes keskustassa yhtäkään jalankulkijaa. Ja miten voisi nähdäkään kun ei ole kuin autoteitä. Kävelijä loikkikoon henkensä kaupalla jossain pientareilla ja autojen puristuksessa. "Don't walk" teksti harvoissa liikennevaloissa sai uudenlaisen merkityksen.

Tupelo, Mississippi. 20.1.2014

Tupelo ! Mississippi ! JOhnny Lowebow ! Keskitalvella. Tammikuussa 2014.