Beale Street part II

Dr. Feelgood Potts at Blues Hall ja Preston Shannon at BB King's.

Riverside Hotel, Clarksdale

Tama rakennus oli aikoinaan sairaala, jossa Bessie Smith kuoli kolarin jalkeen. Hotellina se on ollut 1944 alkaen, tai ainakin herra omistaja sanoi siita asti paikkaa pyorittaneensa. Monen monituiset blues-artistit ovat pitaneet tata majapaikkanaan vuosikymmenten ajan.

Groud Zero Blues Club

Olkoonpa Ground Zero kuinka laskelmoitu ja teennainen turistikulissi hyvansa niin minusta sen ainoa vika on se, etta se sijaitsee Clarksdalessa. Missa muualla tahansa se olisi erittain hieno blues-klubi mahtavine sisustuksineen ja blues-tarjontoineen. Nyt se on hiukan paikallisten halveksima rikkaan filmitahden perustama pyydys, jossa turistibussit pysahtyvat ja beale-street-turistit kayvat ottamassa aidot blues-valokuvat. On sitte se blues koettu ja nahty katevasti. Mutta kylla tossa kuistin soffalla on kiva istuskella Southern Pecan kadessa kun on melkein sata astetta lamminta. Klubi on rakennettu entiseen isoon puuvillankasittelyhalliin eika siis ole ollut aiemmin musiikkikaytossa.

Kuvia vain. Clarksdale.

New Roxy saanee uuden mahdollisuuden: http://www.myspace.com/newroxy
Sarah's Kitchenissa maittavat lounaat.

red's

Red'sissa on aina viikonloppuisin bluesia. Kaikkien nimia en muista. Alimmissa kuvissa mennaan vankassa Hill Country-hengessa. Bandi myos saesti Mary Ann "Action" Jacksonia, jonka esiintyminen oli kerrassaan hieno. Leidilla riitti lavasateilya, aanta ja show-taitoja vaikka rapulassa olikin.

...

Ihan jokaiseen kissakalagrilliin ei itseaan kannata yrittaa tunkea.

Club 2000

Club 2000 on jukejoint, jossa lahinna sunnuntai-iltapaivisin on elavaa bluesia. Minulla oli suuri kunnia saada soittaa Mr. Tater the Music Makerin kanssa taalla. Yksin soitin muutaman biisin ja yhdessa vedettiin kaksi settia Mr. Taterin omaa matskua. Olipa kertakaikkisen hieno kokemus. Mr oli aanittamassa uutta levya ja kysyi, etta voisitko jaada ja soittaa hanen levyllaan, I like what you play! No ei voi kun seuraavana paivana oli lento Minneapolisiin. Mr Tater elaytyy esitykseensa ihan uskomattoman aidolla tavalla ni etta valilla jo ajattelee etta tuleekohan se viela takaisin ja lopettaa taman biisin joskus (vaikka ei tarvis). Aivan loistavaa.

Robert Belfour at Red's

Vanha ja perinteikas LaVene Music Center/ Red's. (Pontot kapakan edessa on grilleja)
Robert Belfour soitti yksin ja veti 2x4h on yhteensa 4 (neljan) tunnin keikan. Sanaton ja transsiin vaipunut bluesmies ei voinut kuin suu auki ihmetella etta onko mahollista. Yksi ehdottomasti parhaita blues-kokemuksia mita ylipaansa olen kokenut. Tietenkin taysin teeskentelematon jukejoint ja historiallisesti ensiarvoisen tarkea Clarksdale itessaankin vaikuttivat fiiliksiin mutta kylla Mr Belfour muutenkin myos pesi kevyesti kaikki aiemmin reissulla kuulemani legendat. Kuulemassa oli ekaa settia parisenkymmenta paikallista ja 2 paria turisteja mun lisaksi. Tokaa settia tsekattiin neljan hengen voimin kun puolen mailin paassa turistikapakka Ground Zerossa oli samaan aikaan varmaan sata blues-matkailijaa kuuntelemassa sweethomechicagoja.